perjantai, 10. toukokuu 2019

"minä olen kipeämpi"

Äitini oli muutama viikko sitten vaivan takia sairaalassa. Alkoi tulla yht äkkiä peräsuolesta verta, paljon. Joutui olemaan muutama päivä sairaalassa jonka jälkeen kotiutui. Sairaalassa verenpaine ja veriarvot meni huonoksi mutta palautui aika nopeasti. Sairaalasta ei saanut sairaslomaa koska tekee istumatöitä ja kaikki oireet poistuivat. Äiti kuitenkin sairaslomaa halusi ja meni lääkäriin ja sai sitten viikko. 

Nyt äiti on kuullut että jonkun tutun tuttu oli saanut sama vaiva, verenvuotoa ja joutunut sairaalaan, oli pyörtynyt moneen otteeseen ja päätä tutkittu. Tämä tutun tuttu oli saanut 1kk sairaslomaa ja ajokielto. Noh tämä meidän äiti on nyt katkera siitä että hänen sairaala ei antanut sairaslomaa muuta kun ne päivät sairaalassa ja tämä toinen oli saanut 1kk. 

Yritäppä sitten selittää narsistille että tämä toinen oli kyllä varmasti vähän kipeämpi kun äiti ja oireet vähän eri, mutta ei äidin mielestä äidille oli ihan sama ja hänet on nyt hoidettu väärin koska oli saanut niin vähän sairaslomaa.

Että sillee.

Äiti on aina, oli sitten kyse flunssasta tai vatsataudista niin äiti on aina se joka on kipeämpi kuin kaikki muut. Kaikki muut ovat vain liiottelioita kun äiti taas sitten on kyllä niin kipeä, paljon kipeämpi kuin kaikki muut, aina on niin .

Tästä tuleekin mieleen asia. Äiti kun hirveesti lellittelee vanhimman veljeni ja hänen perheen kanssa. Minulla oli alku vuodesta kamala keuhkokuume, olin sänky potilas 2.5viikkoa, kuumetta melkein 39 2vko. Nyt jälkeen päin niin en edes muista kaikkea siitä ajasta kunnolla. Jotkut asiat ovat vaan ihan jossain pilvessä. Noh asiaan, samaan aikaan niin oli veljeni tyttöystävä rintatulehduksessa, vähän eri taudit mutta noh joo. Äiti sanoi että kyllä veljeni tyttöystävä oli kuitenkin kipeämpi kuin minä kun hänellä oli CRP muutama aste korkeampi ja hänen piti sairaudesta huolimatta kuitenkin hoitaa juuri syntynyttä vauvaa ja minähän sain vaan levätä ja tarvinnut tehdä mitään. Sanooko noin omalle lapselle. Minulla oli kuitenkin vaikeaa hengittää, kuumetta, ja kurkkukipua jota en ollut ennen kokenut, virusperäinen joten siihen ei keuhkokuumeeseen määrätty antibiootti edes auttanut, ääntä ei ollut että olisi pystynyt kunnolla puhua, pienikin liikkuminen ja luulin että siihen jään kun henki ei kulkenut. Mutta hei veljeni tyttöystävähän oli kyllä pahemassa tilanteessa kuin minä kun hänellä oli vähän kuumetta muutama päivä ja rinnassa oli tulehdus mutta kun hän CRP oli 120 ja minulla oli kuitenkin vaan kun se viimeksi mitattiin niin 112. Niin eihän minulla mitään hätää ollut, ja minut kuitenkin haluttiin ottaa sairaalaan. Sitä en unohda koskaan, en ole ikinä ollut niin kipeä kuin silloin. Nyt jälkeen päin en edes muista asioita siitä ajasta esim mitä mieheni teki viikonloppusin tai mitä me tehtiin. Viikolla teidän että nukuin suurin osa kun mies oli töissä koska elelin vahvoilla antibiootiella ja kipulääkkeillä. Välillä kun mies tuli töistä niin en pystynyt muuta kuin itkeä, olin niin väsynyt ja vihainen siitä että olin kipeä, väsymys oli niin kova ja sitten se päälle että kun en jaksanut mitään ja millään ei halunnut tauti hellitä niin olin niin vihainen etten pystynyt muuta kuin itkeä ja huusin sillä äänellä mitä minulla oli jäljellä että minä en jaksa enää olla kipeä, halua olla terve ja jaksaa.

Asia meni vähän asiasta toiseen mutta, ei voi mitään

perjantai, 3. toukokuu 2019

Äitini on narsisti

Minulla on valjennut nyt tässä viimeiset vuodet että minun äitini on narsisti, ainakin hänellä on hirveästi narsistin piirteitä. Avaan vähän millainen äitini on, ei ole aina ollut tai sitten olen ollut liian nuori sitä huomaamaan tai sitten ei ole vaan tahtonut huomata tai jotain. Nyt viimeiset noin 2vuotta kun olen asunut omillani ja poikaystäväni kanssa niin olen huomannut selkeät piirteet ja myös minun veljeni vaimo on niitä huomannut ja sanonut niistä. 

Eli äitini on hetkellä noin 63 vuotias. Itse olen noin 28 vuotias. Minä olen ainoa tyttö perheessä, minun lisäksi on kaksi poikaa, eli isoveljeni jotka ovat noin 40v ja toinen noin 38v. Meillä on myös sisko jota minä en ole koskaan nähnyt koska kuoli ennen kuin minä synnyin, noin reilu vuosi ennen kuin minä synnyin. 

Äitini on alkanut näyttämään omat piirteet sen jälkeen kun muutin pois kotoa ja otin poikaystäväni sinne asumaan. Ennen kuin muutin pois niin oltiin ja ei oltu yhdessä poikaystäväni kanssa muutamaan otteeseen ja äiti sai päähän siitä että mies on huono minulle ja minun ei pitäisi hänen kanssa olla koska hän pettää ja on paha minulle. Monella parilla on se että on on/off suhde ja sitten joskus voi tulla se päivä että menee kuitenkin kaikki hyvin ja menee eteenpäin, niin kuin meillä.

Äitini alkoi melkein heti kun muutin pois kotoa omaan asuntoon. Poikaystäväni alkoi olla minun kanssa enemmän ja enemmän sen takia että nyt oli rauhallinen paikka missä olla, ennen minä asuin vanhemmilla ja hänellä oli kämppäkaveri. Äiti ei millään tavalla hyväksynyt poikaystäväni ja siitä kyllä ilmoitti minulle ihan suoraan. Aina kun hän minua tai poikaystäväni haukkui niin hän ei tehnyt mitään pahaa koska minähän oli se joka teki kaiken väärin ja loukkasin kaikki koska en tehnyt niin kuin hän halusi ja en uskonut hänen valheita. Äitini on viimeiset vuodet loukannut minua todella paljon, välillä ihmettelen että olen edes vielä hänen kanssa puhe väleissä, moni olisi katkaissut kaiken jo. 

Äiti olisi halunnut minun jäävän kotiin asumaan. Kun aloin puhumaan pois muuttamisesta niin alkoi kyllä se "miksi muutat pois" "olet sitten niin yksinäinen" "ihan turhaa rahaa laitat siihen kun voit asua kotona". En vaan enää siellä jaksanut olla, en vaan jaksanut, olin vuosia jo halunut pois mutta en vaan saanut itseni sieltä pois. Äiti on sitä mieltä että muutin pois sen takia että voisin olla poikaystäväni kanssa ja me muuttaa yhteen. Äiti on sitä mieltä että poikaystäväni on pilannut kaiken ja minut. 

Meillä on äidin kanssa ollut kaksi isoa riitaa sen aikana kun olen asunut poikaystäväni kanssa. Yksi oli niin iso että oltiin puhumatta noin 1kk. Ensimmäisessä äiti sanoin todella rumia asioita minulle ja minun poikaystävästäni, myös toisessa. Pahin asia mitä äiti on minulle sanonut ja mitä tulee kulkemaan kanssani koko elämäni on se että jos minä ja poikaystäväni saa lapsia niin ne ei ole äitini lapsenlapsia. Tietääkö joku miltä se tuntuu kuunnella omalta äidiltä. Hän ei ole ikinä sitä edes pyytänyt anteeksi tai ottanut takaisin. Hänen mielestä aina niin hän ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa vaan se olen minä joka olen se huono ja teen pahaa. Silloin kun äiti sen sanoi, päätin etten ikinä hanki lapsia koska niillä ei ole tasa-arvoinen mummo ja voi olla että niillä ei ole mummoa ollenkaan. 

Pahin asia mitä äiti on sanonut minun poikaystävästäni on että hän on psykoosissa ja psyykisesti sairas ihminen. Äiti oli kuulemma puhunut psykologin kanssa poikaystävästäni ja se psykologi oli sanonut että poikaystävä on psykoosissa, syvässä psykoosissa. Todella iso valhe koska psykologi ei voi ikinä tehdä sellaista arviota ihmisestä ketä ei ole edes tavannut ja äitini ei ole edes käynyt psykologilla silloin kun hän sitä valhetta keksi. 

Sitten on ollut sitä että äiti on syyttänyt poikaystäväni pettämisestä, valehtelusta, alkoholistiksi, psyykkisesti sairaaksi muutama kerta. Minua äiti on haukkunut huonoksi tytöksi, luokaan koko perhettä, minun pitäisi miettiä mitä teen ja miten se vaikuttaa 40v veljeni lapsiin, minä aiheutan hänelle vielä sydärin ym. En jaksa edes luetella kaikki. Mutta aina on tullut siihen että hän ei ikinä sano tai tee mitään pahaa vaan minä olen se joka olen paha. 

Äidilläni on myös se että hän suosii 40v veljeni ja hänen perhettä. Veljelläni on 4 lasta, 3 yhden naisen kanssa ja yksi uuden naisen kanssa. Ne kaikki, perheenä, on maailman parhaat. Ne ei koskaan tee mitään pahaa, eikä sano. Ne saa kaikki mitä ne haluaa. Jos ne tarvitsee apua niin äiti juoksee niitten luo. Lainaa esim autoa ilman että vaatii minkäänlaista korvausta, siis ei saa edes bensa rahaa siitä ja auto tulee takaisin kun kaatopaikka. Mutta eihän se haittaa kun veli on niin täydellinen. Sen jälkeen kun veljeni erosi niin sen jälkeen on mennyt ihan pois raiteelta. Häntä pitää nyt sääliä kun hänellä on niin rankkaa kun on eronut. Häntä pitää autaa lasten kanssa sekä myös taloudellisesti. Ja veljeni kyllä sitten osasi alkaa käyttää äitiä hyväksi kun huomasi sen että häntä säälitään. Veljeni vanhin lapsi ja nyt sitten tämä nuorin ovat ne maailman parhaat, jos ne on lähellä niin äiti ei huomaa ketään muuta kun ne. Äiti aina ylistää sitä veljeni tyttöystävää miten hyvä hän on ja miten hän on ottanut veljeni lisäksi kolme lasta hoivakseen. Myös se miten se tyttöystävä on niin hyvä äiti nyt tälle nuorimmalle. Oi että. Äiti oli oikein itkenyt kun oli saanut kuulla että TAAS tulee veljeltäni lapsi "vanhinko lapsi". Mutta kun se 38 vuotias veljeni sai toisen lapsen niin vaan kuunteli sitä että "miksi niitten nyt piti hankkia lisää lapsia, ihan turhaan, niillä oli jo yksi lapsia, miksi ei se yksi niille riittänyt, ja blaa blaa blaa". Minulla äiti taas paasaa sitä että miksi ihmisillä on niin iso hinku hankkia biologisia lapsia, ihan turha se on. Ja ei tarvitse kaikkien hankkia niitä lapsia. Ihan kun vihjaisi sitä että minulta ja poikaystävältäni ei halua mitään lapsenlapsia. Mutta kun 40v veli hankkii taas "vanhinko lapsen" niin ei ole mitään sanomista. Vahinko on sen takia että tyttöystävä piti olla pillereillä ja veli sanoi ettei halua lisää lapsia ja "PUUHFF" yht äkkiä olivatkin raskaana.

Minä, poikaystävä, 38 v veli ja hänen vaimo ollaan kaikki yritetty sanoa äidille siitä suosimisesta ja 40v veljestä mutta ei äiti sitä itse näe. Me muut tehdään kaikki väärin mutta 40v tekee kaiken oikein ja on aina oikeessa. Äiti on myös saannut meidän mummoa uskomaan siihen että pitää nyt sitä 40v sääliä ja paapoa. En jaksa, välillä mietin että muutan johonkin pitkälle matkalle niin etten tarvitse sitä nähdä.

Siinä nyt hetkellä kaikki, kirjoitan enemmän joku päivä.