Äitini oli muutama viikko sitten vaivan takia sairaalassa. Alkoi tulla yht äkkiä peräsuolesta verta, paljon. Joutui olemaan muutama päivä sairaalassa jonka jälkeen kotiutui. Sairaalassa verenpaine ja veriarvot meni huonoksi mutta palautui aika nopeasti. Sairaalasta ei saanut sairaslomaa koska tekee istumatöitä ja kaikki oireet poistuivat. Äiti kuitenkin sairaslomaa halusi ja meni lääkäriin ja sai sitten viikko. 

Nyt äiti on kuullut että jonkun tutun tuttu oli saanut sama vaiva, verenvuotoa ja joutunut sairaalaan, oli pyörtynyt moneen otteeseen ja päätä tutkittu. Tämä tutun tuttu oli saanut 1kk sairaslomaa ja ajokielto. Noh tämä meidän äiti on nyt katkera siitä että hänen sairaala ei antanut sairaslomaa muuta kun ne päivät sairaalassa ja tämä toinen oli saanut 1kk. 

Yritäppä sitten selittää narsistille että tämä toinen oli kyllä varmasti vähän kipeämpi kun äiti ja oireet vähän eri, mutta ei äidin mielestä äidille oli ihan sama ja hänet on nyt hoidettu väärin koska oli saanut niin vähän sairaslomaa.

Että sillee.

Äiti on aina, oli sitten kyse flunssasta tai vatsataudista niin äiti on aina se joka on kipeämpi kuin kaikki muut. Kaikki muut ovat vain liiottelioita kun äiti taas sitten on kyllä niin kipeä, paljon kipeämpi kuin kaikki muut, aina on niin .

Tästä tuleekin mieleen asia. Äiti kun hirveesti lellittelee vanhimman veljeni ja hänen perheen kanssa. Minulla oli alku vuodesta kamala keuhkokuume, olin sänky potilas 2.5viikkoa, kuumetta melkein 39 2vko. Nyt jälkeen päin niin en edes muista kaikkea siitä ajasta kunnolla. Jotkut asiat ovat vaan ihan jossain pilvessä. Noh asiaan, samaan aikaan niin oli veljeni tyttöystävä rintatulehduksessa, vähän eri taudit mutta noh joo. Äiti sanoi että kyllä veljeni tyttöystävä oli kuitenkin kipeämpi kuin minä kun hänellä oli CRP muutama aste korkeampi ja hänen piti sairaudesta huolimatta kuitenkin hoitaa juuri syntynyttä vauvaa ja minähän sain vaan levätä ja tarvinnut tehdä mitään. Sanooko noin omalle lapselle. Minulla oli kuitenkin vaikeaa hengittää, kuumetta, ja kurkkukipua jota en ollut ennen kokenut, virusperäinen joten siihen ei keuhkokuumeeseen määrätty antibiootti edes auttanut, ääntä ei ollut että olisi pystynyt kunnolla puhua, pienikin liikkuminen ja luulin että siihen jään kun henki ei kulkenut. Mutta hei veljeni tyttöystävähän oli kyllä pahemassa tilanteessa kuin minä kun hänellä oli vähän kuumetta muutama päivä ja rinnassa oli tulehdus mutta kun hän CRP oli 120 ja minulla oli kuitenkin vaan kun se viimeksi mitattiin niin 112. Niin eihän minulla mitään hätää ollut, ja minut kuitenkin haluttiin ottaa sairaalaan. Sitä en unohda koskaan, en ole ikinä ollut niin kipeä kuin silloin. Nyt jälkeen päin en edes muista asioita siitä ajasta esim mitä mieheni teki viikonloppusin tai mitä me tehtiin. Viikolla teidän että nukuin suurin osa kun mies oli töissä koska elelin vahvoilla antibiootiella ja kipulääkkeillä. Välillä kun mies tuli töistä niin en pystynyt muuta kuin itkeä, olin niin väsynyt ja vihainen siitä että olin kipeä, väsymys oli niin kova ja sitten se päälle että kun en jaksanut mitään ja millään ei halunnut tauti hellitä niin olin niin vihainen etten pystynyt muuta kuin itkeä ja huusin sillä äänellä mitä minulla oli jäljellä että minä en jaksa enää olla kipeä, halua olla terve ja jaksaa.

Asia meni vähän asiasta toiseen mutta, ei voi mitään